Miksi maalata kyljet? (svensk tekst här)
Ostaessamme Jenniferin tiesimme, että edeltävä(t) omistajat olivat maalanneet veneen ainakin pariin otteeseen. Edeltävästä maalauksesta ei ollut vielä kulunut kymmentä vuotta, mutta se lohkeili jo pienissä paloissa. Sitä oltiin kuitenkin paikkailtu maalauksen suorittaneelta firmalta saadulla paikkavärillä ihan riittävän hyvin. Selvää oli, että maalaus tulisi kuitenkin vastaan meilläkin.
Yllä on kuva kyljestä veneen syksyn nostosta. Nyt oli jo aika uusia maali.
Aika pian oli selvää, että veneen maaalauttaminen ammattilaisella ei olisi taloudellisesti järkevää (yli 10% veneen hinnasta ilman pohjatöitä), joten se pitäisi tehdä itse. Lueskelin muiden kokemuksia eri maaleista ja löysin hyväksi väitetyn maalin (De Ijssel Double Coat), jolla pystyisi saavuttamaan peilipinnan telalla. Ruotsalainen Praktisk Båtägande-lehti oli tehnyt maalista artikkelin, jonka perusteella maalausprosessi vaikutti yksinkertaiselta.
Ei sitten muuta kuin työtä suunnittelemaan.
Työtila, eli talvisäilytys
Jennifer oli aiemmin ollut talvisäilytyksessä ulkona tavallisen A-telineen alla, eli kyljet paljaana. Asiaa tutkittuamme tulimme siihen tulokseen, ettei sen avulla saataisi riittävää työtilaa, jossa mahtuisi maalaaman ja jonka voisi pitää pölyttömänä. Vaihtoehdoksi tuli pressuhallin rakentaminen.
Hallin rakentamiseen löysin hyvät ohjeet www.puuvene.net-foorumi keskustelusta. Alkuperäinen Puuvene-lehden artikkeli on kadonnut sivuilta, mutta se on luettavissa archive.org-palvelun kautta (ilman kuvia). Hyväksi havaitut kuvallisen ohjeet löytyvät täältä.
Kaarihallin rakentamiseen meni melkoinen määrä tunteja, kun ensikertalaisena rakensi. Jossain foorumilla mainittu 'pari iltaa' ei riittänyt.
Kun hallin rakenne/kaarien muoto oli piirretty tuli ensimmäinen ongelma. Alkuperäinen ajatus oli rakentaa kuusi kaarta 120mm:sestä laudasta. Puutavaraliikkeistä ei kuitenkaan löytynyt riittävän pitkää lautaa, joten päädyimme laittamaan painekyllästettyä lankkua noin metrin verran kaaren alaosaan. Tässä oli se hyöty, että pahiten kosteudelle altistuvat osat olisivat kunnolla kyllästettyjä.
Sopivaa puutavaraa löytyi Suomenojalta OP-Puu:sta, vaikka ohjeissa mainittu vaatimus oksattomuudesta ei täyttynytkään. Tämä tulisi osoittautumaan luultua isommaksi ongelmaksi.
120mm leveän laudan taivuttaminen kaarelle sitä murtamatta ei ollutkaan kovin yksinkertaista, tai meille mahdollista. Vika saattoi olla puutavarassa tai tekijässä, siihen en ota kantaa :)
Joka tapauksessa ratkaisuna oli pöytäsirkkelin hankinta ja kaiken puutavaran halkaiseminen. Kaaria tulisi lopulta 10 kappaletta.
Kapeamman puutavaran taittaminen muotoon sujui helpommin, mutta rimoja katkesi edelleen työn aikana. Loppujen lopuksi hävikkiä tuli kymmenisen rimaa, kun pikkuhiljaa opimme varomaan. Tärkeintä oli katsoa rimojen oksakohtia ja saada oksat osumaan mahdollisimman suoraan osaan kaarta.
Muutamassa kaaressa jouduimme tekemään liitokset, kun rimat kävivät vähiin. Tämä sujui sinäänsä ihan hyvin, mutta hallia pystyttäessä totesimme niiden muodon olevan erilainen. Liitoksen jäykkyys muutti kaaren muotoa jonkin verran. Varsinaista ongelmaa tämä ei aiheuttanut, mutta hieman erilaisia ratkaisuja kylläkin. Suosittelisin valmistamaan mahdollisimman identtiset kaaret, se helpoittaa hallin pystytyksessä.
Halli kesti ensimmäisen talvensa varsin mainiosti. Mielenkiintoista oli huomata, että koko halli siirtyi tuulen mukana. Oma mielikuva suuresta, painavasta rakenteesta ei pitänytkään paikkaansa. Hallin pystyi tarvittaessa yksin vetämään takaisin paikalleen, mutta kaverin kanssa se oli jopa helppoa.
Päädyimme sitomaan kaaret veneen pukkiin, jolloin jatkossa vain hallin päädyt liikkuivat tuulen mukana. Jos vene on tuulisella paikalla kannattanee kaaret jotenkin kiinnittää maahan tai muuhun sopivaan rakenteeseen. Samalla alueella on muutama muu kaarihalli. Niissä on monessa kakkosnelosesta rakennettu kehikko maassa, joka sitoo kaaret toisiinsa. En kuitenkaan ole varma miten hyvin tämä estää koko kehikkoa liikkumasta tuulessa. Katsotaan mitä keksitään ensi talvena.
Kuvia hallin rakentamisesta ei tullut otettua, mutta tässä pari kuvaa hallista ja sen purkamisesta maalausprojektin lopuksi. Kuvissa ollaan poistamassa pressuja ja kaarien välistä on jo poistettu melkein kaikki diagonaali- ja horistontaalituet.
Och samma på svenska
När vi köpte Jennifer visste vi att hon målats iallafall två gånger av tidigare ägare. Senast 2005. Färgen hade flagat lite, men lappmålats tillräckligt bra med en färg som fåtts med från varvet då den senast målades.Rätt snabbt blev det dock klart att den kommer att behöva ordentlig om-målning snart. Bilden är från lyftet förra hösten. Man ser hur färgen har lossnat i stora bitar.
Första hindret var att båten vinterförvaras utomhus. Vi skulle alltså behöva något bättre en den nuvarande NOA-ställningen. Resultatet efter mycket svett och möda var en båghall i trä. Tio bågar med ca. en meters mellanrum. Det viktigaste vi lärde oss i bågbygget var att jobba lungt och förse sig med möljigast bra virke. Vi bröt ett antal ribbor då kvistarna hamnade fel. Några av våra bågar bestod slutligen av fogade bitar då virket tänkte ta slut. Resultatet blev helt okej, men fogarnas styvhet betyder att bågarna inte har riktigt samma form som de andra.
Hallen klarade sig ändå över vintern utan större problem. Det enda märkvärdiga problemet vi hade var att hela halle flyttade sig med vinden. Vi försökte fixa detta med att binda bågarna till båtens ställning. Resultatet var att hallen mittersta bågar (som vi kunde binda) hölls på plats med båda ändorna rörde sig med vinden. Så gott som varje gång vi var och kollade på båten fick vi flytta på någon del av hallen för att få den rak igen.
Det är värt att påpeka att vi i dessa bilder tar bort presenningarna på våren och nästan alla diagonal- och horisontalstöd mellan bågarna redan tagits bort.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti