maanantai 15. syyskuuta 2014

Kylkien maalaus, osa 2: maalinpoisto ja pohjatyö / Att måla fridbord, del 2: gamla färgen bort och grundarbete

Vanhan maalin poistamisesta

Vanhan maalin poistamista kokeiltiin sekä epäkeskohiomakoneella, että käsityökaluilla. Parhaiksi osoittautuivat taltta ja teräslasta, kummatkin sopivasti teroitettuina. Maalikaapimilla emme saaneet kovinkaan hyvää jälkeä. Lastalla kaapimalla lähti suurin osa maalista ihan kiltisti ja talttaan joutui tarttumaan niissä kohdissa, joissa maali oli vielä hyvin kiinni.

Lastasta ei jäänyt kovinkaan merkittäviä jälkiä kylkiin, paista kun vahingossa tuli raapaistua sen kulmalla. Riippuen tekniikasta, niin taltta jätti välillä pieniä jälkiä kylkeen, mutta kun tasoite oli jo hankittu emme huolehtineet siitä kauhean paljoa. Maali oli pakko saada irti.

Taltan jättämiä työjälkiä
Maalista huomasi selkeäsi, että se oli huonoiten kiinni kylkien ylälaidassa ja peräpeilissä. Toisin sanoen, niissä kohdissa, joissa se oli altistunut eniten valolle. Vesilinjan lähellä se oli paikoitellen todella lujaa kiinni, joka selittää yllä olevan kuvan työkalujäljet.

Päätimme siis jättää pintakerroksen alla olevan kerroksen paikalleen, sillä se tuntui olevan kunnolla kiinni. Sen päälle tulisi primeri (Ijmopox HB Coating), jotta pintamaali (Double Coat) saisi kunnon tartuntapinnan.

Vanhan maalin alta paljastui mielenkiintoisia kerrostumia vanhaa maalia, mutta ne saavat jäädä tuleville maaliarkeologeille. Tiesimme, että vene oli maalattu ainakin kahdesti aiemmin ja tässä taitaa olla todisteita siitä.

Kaapimisen jälkeen koko kylki hiottiin epäkeskokoneella mahdollisimman tasaiseksi.

Kylkien tasoittaminen

Hiomisen jälkeen vene pestiin pölystä ja oli pohjatyön aika. Kävimme koko kyljen läpi löytääksemme tasoitusta tarvittavat paikat, jotka merkattiin maalarinteipillä. Seurasimme neuvoa tasoittaa kaikki kohdat, jotka tuntuvat kädellä koittaessa. Niitä olikin yllättävän paljon.
Tarvittavat kohdat tasoitettiin IJmofix Filler -aineella, joka hoiti asiansa, muttei ehkä kuitenkaan ollut paras valinta De Ijsselin tuotteista. Koko tavaratilaus oli tehty jo tässä vaiheessa ja eri vaihtoehtoja pyöritelty kunnes pää oli niin pyörällä, että hyvä jos jotain tilauksessa meni oikein. De Ijsselillä on monia eri täyteainavaihtoehtoja valikoimassaan ja mahdollisesti jokin muu olisi ollut tähän parempi.
Ijmopox Filler aineen suurin haittapuoli oli sen hirveän nopea kuivumisaika. Sitä tuli otettua 1-2 ruokalusikallista kerralla ja sekaan tippa kovetinta. Kuitenkin se usein pääsi kovettumaan ennen kuin aineen ehti käyttämään. Toisaalta voisin kuvitella tämän olevan todella hyvä ominaisuus jos haluaa nopeasti korjata pienen kohdan.
Olimme myös hankkineet koruva'an kovettimen annostelemista varten, ikävä kyllä se osoittautui liian epätarkaksi näin pienissä määrissä. Lopulta kovetinta annosteltiin mututuntumalla niin vähän kuin tuubista sai kerralla. 500 gramman pakkelipurkista tuli käytettyä vain puolet, niin en osaa sanoa jäikö kovetinta riittävästi ylijäänyttä ainetta varten.
Ijmopix Filler oli aika kiltisti hioutuva. Joskus tuli vain hiottua hieman liikaakin ja saman kohdan tasoitus piti uusia. Jotkin kolot olivat sen verran syviä, että niitä tasoitettiin muutenkin pariin otteeseen. Lopulta taisimme toistaa tämän työvaiheen 3 kertaa, ennen kuin olimme tyytyväisiä lopputulokseen. Tyytyväisyys oli taattu kun nostopäivä läheni, eikä aikaa ollut enään tasoittaa paremmin.
Tästä saattaa myös huomatta, etten ole aiemmin kovinkaan monesti käsitellyt tasoitteita. Jatkossa suosin ehdottomasti seuravaa taktiikkaa:
- levitä liikaa tasoitetta, jotta kolo täyttyy varmasti
- hio tasaiseksi
Etenkin näin hyvin hioutuvalla tasoitteella tämä olisi ehdottomasti ollut nopeampi työtapa. Tasoite levitettiin silikonisaumoihin tarkoitetulla pehmeällä työkalulla. Se tuntui huomattavasti paremmalta kuin tasoitelastan käyttö, eikä sillä voi narmuttaa venetta vahingossa.

Att ta bort färg

Efter att ha provat både excenterslip och diverse handverktyg visade det sig att bästa kombinationen var en vässad spackelspade och stämjärn. Spackelspaden vässtes till en 90° vinkel, vilket gav en två relativt vassa sidor att jobba med. All färg som satt lite ens dåligt kom väldigt bra loss med den. Resten av färgem, som alltså satt som den borde, togs bort med ett stämjärn. Slipmaskinen verkade väldigt ineffektiv och dammande i förhållande till dessa verktyg.
Enda dåliga sidan med denna metod var att stämjärnet hade en vana av att lämna efter sig märken, då man fick ta ganska hårt i för att få bort färgen på vissa ställen.

Spacklande

Efter att färgen hade fåtts bott slipades båten med en excenterslip. Sedan gick vi över båten för hand och markerade alla ojämnheter med målartejp. Vi försökte följa råd om att spackla alla ojämnheter man känner för hand. De visade sig vara överraskande många

Som spackel valde vi att använda De Ijssels Ijmofix Filler, som fungerade bra fastän det inte nödvändigtvis var det bästa spacklet för detta ändamåle som De Ijssel har att erbjuda. Största problemet var den väldigt korta arbetstiden på under 10 minuter.
Detta betydde att vi kunde ta bara 1-2 matskedar med spackel åt gången och det han ändå hårdna medan vi arbetade. En bieffekt av detta var att det var svårt att mäta ut härdaren då inte ens en smyckesvåg var tillräckligt noggrann. Till slut satt vi bara ungefär en så liten mängd härdare som vi lyckades få ut ur tuben.
Spacklet var ganska lättslipat, ibland så mycket att vi slipade för mycket och fick lägga till på. Sist och slutligen gjorde vi om detta skede tre gånger innan vi var nöjda. Att vara nöjd med resultatet blev väldigt lätt då lyftdagen närmade sig och tiden tog slut.
Här märks det också att jag inte jobbat med spackel väldigt många gånger tidigare. I framtiden kommer jag att använda följande metod:
- lägg för mycket spackel, så att ojämnheten säkert fylls ut
- slipa
Speciellt när spacklet är lättslipat (som Ijmopox Filler) så är detta väldigt mycket snabbare än att försöka få ett perfekt resultat utan slipande. Spacklet spreds ut med ett mjukt verktyg menat för silikonfogar. Det verkade mycket lättare än att arbeta med en spackelspade och skråmar inte båten i misstag.

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Kylkien maalaus, osa 1: motivaatio ja katos / att måla fribord, del 1: motivering och tak-bygge

Miksi maalata kyljet? (svensk tekst här)

Ostaessamme Jenniferin tiesimme, että edeltävä(t) omistajat olivat maalanneet veneen ainakin pariin otteeseen. Edeltävästä maalauksesta ei ollut vielä kulunut kymmentä vuotta, mutta se lohkeili jo pienissä paloissa. Sitä oltiin kuitenkin paikkailtu maalauksen suorittaneelta firmalta saadulla paikkavärillä ihan riittävän hyvin. Selvää oli, että maalaus tulisi kuitenkin vastaan meilläkin.

Yllä on kuva kyljestä veneen syksyn nostosta. Nyt oli jo aika uusia maali.
Aika pian oli selvää, että veneen maaalauttaminen ammattilaisella ei olisi taloudellisesti järkevää (yli 10% veneen hinnasta ilman pohjatöitä), joten se pitäisi tehdä itse. Lueskelin muiden kokemuksia eri maaleista ja löysin hyväksi väitetyn maalin (De Ijssel Double Coat), jolla pystyisi saavuttamaan peilipinnan telalla. Ruotsalainen Praktisk Båtägande-lehti oli tehnyt maalista artikkelin, jonka perusteella maalausprosessi vaikutti yksinkertaiselta.

Ei sitten muuta kuin työtä suunnittelemaan.

Työtila, eli talvisäilytys

 

Jennifer oli aiemmin ollut talvisäilytyksessä ulkona tavallisen A-telineen alla, eli kyljet paljaana. Asiaa tutkittuamme tulimme siihen tulokseen, ettei sen avulla saataisi riittävää työtilaa, jossa mahtuisi maalaaman ja jonka voisi pitää pölyttömänä. Vaihtoehdoksi tuli pressuhallin rakentaminen.

Hallin rakentamiseen löysin hyvät ohjeet www.puuvene.net-foorumi keskustelusta. Alkuperäinen Puuvene-lehden artikkeli on kadonnut sivuilta, mutta se on luettavissa archive.org-palvelun kautta (ilman kuvia). Hyväksi havaitut kuvallisen ohjeet löytyvät täältä.

Kaarihallin rakentamiseen meni melkoinen määrä tunteja, kun ensikertalaisena rakensi. Jossain foorumilla mainittu 'pari iltaa' ei riittänyt.

Kun hallin rakenne/kaarien muoto oli piirretty tuli ensimmäinen ongelma. Alkuperäinen ajatus oli rakentaa kuusi kaarta 120mm:sestä laudasta. Puutavaraliikkeistä ei kuitenkaan löytynyt riittävän pitkää lautaa, joten päädyimme laittamaan painekyllästettyä lankkua noin metrin verran kaaren alaosaan. Tässä oli se hyöty, että pahiten kosteudelle altistuvat osat olisivat kunnolla kyllästettyjä.

Sopivaa puutavaraa löytyi Suomenojalta OP-Puu:sta, vaikka ohjeissa mainittu vaatimus oksattomuudesta ei täyttynytkään. Tämä tulisi osoittautumaan luultua isommaksi ongelmaksi.

120mm leveän laudan taivuttaminen kaarelle sitä murtamatta ei ollutkaan kovin yksinkertaista, tai meille mahdollista. Vika saattoi olla puutavarassa tai tekijässä, siihen en ota kantaa :)
Joka tapauksessa ratkaisuna oli pöytäsirkkelin hankinta ja kaiken puutavaran halkaiseminen. Kaaria tulisi lopulta 10 kappaletta.

Kapeamman puutavaran taittaminen muotoon sujui helpommin, mutta rimoja katkesi edelleen työn aikana. Loppujen lopuksi hävikkiä tuli kymmenisen rimaa, kun pikkuhiljaa opimme varomaan. Tärkeintä oli katsoa rimojen oksakohtia ja saada oksat osumaan mahdollisimman suoraan osaan kaarta.

Muutamassa kaaressa jouduimme tekemään liitokset, kun rimat kävivät vähiin. Tämä sujui sinäänsä ihan hyvin, mutta hallia pystyttäessä totesimme niiden muodon olevan erilainen. Liitoksen jäykkyys muutti kaaren muotoa jonkin verran. Varsinaista ongelmaa tämä ei aiheuttanut, mutta hieman erilaisia ratkaisuja kylläkin. Suosittelisin valmistamaan mahdollisimman identtiset kaaret, se helpoittaa hallin pystytyksessä.

Halli kesti ensimmäisen talvensa varsin mainiosti. Mielenkiintoista oli huomata, että koko halli siirtyi tuulen mukana. Oma mielikuva suuresta, painavasta rakenteesta ei pitänytkään paikkaansa. Hallin pystyi tarvittaessa yksin vetämään takaisin paikalleen, mutta kaverin kanssa se oli jopa helppoa.

Päädyimme sitomaan kaaret veneen pukkiin, jolloin jatkossa vain hallin päädyt liikkuivat tuulen mukana. Jos vene on tuulisella paikalla kannattanee kaaret jotenkin kiinnittää maahan tai muuhun sopivaan rakenteeseen. Samalla alueella on muutama muu kaarihalli. Niissä on monessa kakkosnelosesta rakennettu kehikko maassa, joka sitoo kaaret toisiinsa. En kuitenkaan ole varma miten hyvin tämä estää koko kehikkoa liikkumasta tuulessa. Katsotaan mitä keksitään ensi talvena.

Kuvia hallin rakentamisesta ei tullut otettua, mutta tässä pari kuvaa hallista ja sen purkamisesta maalausprojektin lopuksi. Kuvissa ollaan poistamassa pressuja ja kaarien välistä on jo poistettu melkein kaikki diagonaali- ja horistontaalituet.




Och samma på svenska

När vi köpte Jennifer visste vi att hon målats iallafall två gånger av tidigare ägare.  Senast 2005. Färgen hade flagat lite, men lappmålats tillräckligt bra med en färg som fåtts med från varvet då den senast målades.
Rätt snabbt blev det dock klart att den kommer att behöva ordentlig om-målning snart. Bilden är från lyftet förra hösten. Man ser hur färgen har lossnat i stora bitar.
Efter några samtal till lokala varv blev det klart att kostnaden för att låta båten målas skulle bli för mycket. Alternativet var alltså att göra det själv. Några kvällar med Google och diverse forum ledde till De Ijssel's Double Coat färg och denna artikel i Praktiskt Båtägande. En färg som blir spegelblank med rulle. Det låter ju bra.

Första hindret var att båten vinterförvaras utomhus. Vi skulle alltså behöva något bättre en den nuvarande NOA-ställningen. Resultatet efter mycket svett och möda var en båghall i trä. Tio bågar med ca. en meters mellanrum. Det viktigaste vi lärde oss i bågbygget var att jobba lungt och förse sig med möljigast bra virke. Vi bröt ett antal ribbor då kvistarna hamnade fel. Några av våra bågar bestod slutligen av fogade bitar då virket tänkte ta slut. Resultatet blev helt okej, men fogarnas styvhet betyder att bågarna inte har riktigt samma form som de andra.

Hallen klarade sig ändå över vintern utan större problem. Det enda märkvärdiga problemet vi hade var att hela halle flyttade sig med vinden. Vi försökte fixa detta med att binda bågarna till båtens ställning. Resultatet var att hallen mittersta bågar (som vi kunde binda) hölls på plats med båda ändorna rörde sig med vinden. Så gott som varje gång vi var och kollade på båten fick vi flytta på någon del av hallen för att få den rak igen.

Det är värt att påpeka att vi i dessa bilder tar bort presenningarna på våren och nästan alla diagonal- och horisontalstöd mellan bågarna redan tagits bort.